Virtaavia vesiä ja laavuilu elämyksiä Vko 39

Syyskuun viimeinen opiskeluviikko antoi taas paljon uutta puhtia opiskeluun. Retkeilykärpänen kun kerran pääsee osumaan, niin sitä odotusta uuden retken mahdollisuuteen ei oikein pysäytä mikään. Siihen tautiin on vain yksi ainoa lääke, nimittäin se kun tekee retken 😂

Viikko aloitettiin valinnaisaineella, urbaani luonto hyvinvoinnin tuottajana kurssin ryhmäläisten kanssa tutustumalla Amos Rexiin, Lasipalatsissa Helsingissä.

Amos Rex yhdistää 1936 rakennetun Lasipalatsin, elokuvateatteri Bio Rexin ja upouudet maanalaiset näyttelytilat kokonaisuudeksi, joissa vierailija saa ainutkertaisia elämyksiä ja yllättäviä kohtaamisia. (Amos Rex, teamLab)

Kuvassa seison Black Waves teoksen edustalla. Tämä teos oli oma suosikkini. Teosta katsoessani pystyin aistimaan meren, ihan kuin olisin ollut itse aalloissa mukana.

TeamLab: Massless näyttely koostuu viidestä teoksesta. Digitaaliset luodut esitykset erilaisista luonnon tapahtumista, kuten virtaavasta vedestä, hyökyaalloista, toisiaan jahtaavista variksista on kokemisen arvoinen tapahtuma jota ei voi täysin kuvata sanoin tai kuvin. Suosittelen menemään paikan päälle mikäli pitää erilaisista installaatioista 👍

Graffiti Nature teoksessa pääsin vaeltamaan labyrinttiin jossa kohtasin erilaisia olentoja. Tilassa olevat peilit ja projisoinnit laajentavat immersiivisyttä eli käytännössä uppoudut teokseen ja pääset kokemaan sen niinkuin olisit siinä sisällä. Pääsimme piirtämään oman olennon, itse piirsin perhosen joka skannattiin ja lisättiin näin teokseen seinälle.

Viimeinen teos oli Cross are Chased and the Chasing Crows. Teoksen nimi viittaa elämän sykliseen luonteeseen. Varikset ajavat toisiaan takaa ja lopulta takaa-ajajista tulee takaa ajettuja. Varisten törmätessä toisiinsa tai katsojaan, ne hajosivat välittömästi muuttuen kukkasiksi. Teos heijastaa luonnon katoavaisuutta. Teos toteutetaan reaaliaikaisesti ja se ei ole etukäteen tallennettu. Installaatio elää kokoajan, aiempia kohtauksia ei toisteta joten niitä ei ole mahdollista nähdä uusintana, jokainen kerta on ainutlaatuinen kokonaisuus.

Keskiviikkona lähdimme hyvin suunnitellulle yhden yön retkelle Kolmilammelle, Nuuksioon. Retken toteutimme kahtena peräkkäisenä yönä, kahdessa eri ryhmässä. Itse olin ensimmäisessä ryhmässä. Nukuimme Kolmoislammen varaustulipaikalla teltoissa, riippumatoissa. Itse vietin yön kolmen muun ryhmäläisen kanssa laavussa joka oli ns. teltta tyyppinen, koottava malli.

Sade sekä tuuli hieman hidastivat laavun pystytystä mutta kyllä se yhteistyöllä saatiin kasaan. Oli hyvä että otin mukaan oman teltan, erillisen sadesuojan josta saimme lisäsuojaa sateelta ja tuulelta.

Retken aikana ehdimme kertaamaan kartan ja kompassin käyttöä, ruokaa laitoimme trangialla, risukeittimellä ja nuotiota hyödyntäen. Nuotion lämpö oli avuksi lämpimänä pysymiseen. Onneksi itsellä oli vaatetus hyvä joten vilu ei päässyt tulemaan. Vähemmän retkeilykokemusta olevilla oli hieman viileä olotila mutta onneksi ei kuitenkaan pahempia paleltumia tullut kenellekään. Ryhmän eräs tyttö uskaltautui ja hyppäsi veteen, uimaan 🏊👌

Perunamuusi, poronkäristy ja nokipannukahvi, voiko parempaa olla 🤔

Holma-Saarijärvi 

Retken aikana ehdimme pienimuotoista yösuunnistusta harrastamaan. Rasteilla oli pieniä tehtäviä jotka ryhmänä suoritimme, kivaa yhdessä tekemistä. Aamulla opettelimme erilaisia solmuja tekemään. 

Leivonpää

Ulkosorkka, sopii hyvin käytettäväksi riippumattoa ripustaessa  koska ulkosorkan silmukka kiristyy kuormitettaessa.

Heittosolmu

Paalusolmu = polsteeki tai polsteeki on helppo tehdä ja avata myös kovan kuormituksen jälkeen.

Vetosolmu on helposti avattava pidikesolmu joka kestää kohtuullisesti vetoa toiselta puolelta, aukeaa yhdestä tai kahdesta päästä avattaessa. 

Retkellä minulla oli testissä Haglöfsin miesten mallia oleva rinkka 65-litraa. Retkelle jolla ei koko aikaa joudu rinkkaa selässä kantamaan, niin tämä soveltuu hyvin. Osa matkatavaroista ei mahtunut rinkkaa joten ylimääräinen kassi oli oltava sekä makuupussi oli irrallaan sadepussukassa. Tosin sen olisi voinut rinkkaa kiinnittää ettei olisi erikseen ollut. Muutoin rinkka oli kätevä, sopivasti taskuja eri asioille. Rinkan mukana oli sadesuoja, irtonainen jolle oli käyttöä retken alussa. 

Seuraavalla kertaa vastaavalle retkelle otan 70-75 l rinkan ja ehkä vielä paneudun harkitsemaan voisiko jotain karsia mukaan otettavista varusteista tai olisiko mahdollista hankkia pienempänä esimerkiksi retkityynyä.

Näihin ajatuksiin vein teidät tällä kertaa, toivottavasti olette viihtyneet blogin parissa? Mikäli sinulla tulee mieleen jotain kysytävää opintoihini tai retkeilyyn liittyen, niin kirjoita kysymys. Lupaan seuraavassa päivityksessä itse vastata viimeistään. Muutenkin olisi kiva lukea mielipiteitä, ajatuksianne mitä blogini on herättänyt. 

Blogia kirjoitin sohvalla peiton alla flunssaa potevana. Yrittäen huilata ettei kuume nousisi taas. Taitaa kuitenkin huomenna olla viisasta jäädä kotiin toipumaan etten tartuta luokan muita oppilaita. Hetkeksi unohdin oman äitini sairaalassa olon kun tätä kirjoitin. Olotila kun ei anna metsään lähteä, niin ehkä luonto-ohjelmat netistä katsottuna siirtävät murheellisten ajatukset hetkeksi syrjään. 

Kiitos kun kävit lukemassa blogiani 😊

Retkeilyn aakkoset, kompassi haltuun ja hapertuvia haperoita Vko 38

Urbaaniluonto hyvinvoinnin tuottajana, valinnainen kurssi päivä vietettiin upeissa Uutelan maisemissa.

Uutelan kämppä sijaitsee merenrannalla luonnonsuojelualueen läheisyydessä. Se on Helsingin kaupungin omistuksessa ja sitä voi vuokrata pienen ryhmän käyttöön.

Tehtiin erilaisia helposti luonnossa toteutettavia tehtäviä. Testattiin aistien käyttöä luonnossa ja rauhoituttiin omaan mieleiseen paikkaan. Kuka kalliolle kuuntelemaan laineiden   liplatusta ja tuulen suhinaa. Saattoipa joku löytää rauhaisan paikan sammalmättäältä. 

Viikon aikana tutustuttiin erilaisiin retkeilyvälineisiin: reppuihin, rinkkoihin, telttoihin jne Käytiin läpi yleisesti mitä retken toteutumisen kannalta on hyvä etukäteen tehdä, mm.turvallisuus suunnitelma ja reittisuunnitelma. Retken toteuttamista helpottaa pakkauslistan tekeminen jota voi muokata kohteen mukaan ja huomioiden aina kuinka pitkästä retkestä on kyse. 

Suunnistuksen perusteisiin tutustumista.

Suunnistus ei koskaan ole ollut lempipuuhaa. Saattaa olla peruskoulun jättämää inhoa 🤔 🙂 mutta kyllähän sitä onnistumisen iloa sai kun itse oppi jonkin verran kompassia käyttämään ja löysi sen rastin 👌 Lisää vaan harjoitusta, niin hyvä tulee. Kertaus on opintojen äiti tässäkin asiassa, uskon.

Sieniin tutustuminen avasi aivan uuden maailman. Aiemmin en tiennytkään niitä olevan niin montaa lajia. Tärkein asia sienien maailmaan tutustumisessa olisi tunnistaa ensimmäiseksi myrkylliset sienet. Poimitaan vain ne jotka varmuudella tunnistetaan. 

Taulakääpä on yksi maamme yleisimmistä käävistä.

Sienet ovat kyllä näyttäviä ja mitä erikoisempia muotoja löytyy. Uutta intoa sienestämiseen sain tutustuttuani haperoihin paremmin. Seuraavalla sieniretkelläni niitä sienikoriin saatan napata. Kanttarellit, suppilovahverot sekä mustat torvisienet ovat aiemmin olleet ne ainoat jotka olen kelpuuttanut omaan koriini.

Dodoilua ja saaria Vko 37

Valitsin ensimmäiseksi valinnaiseksi aineeksi Urbaaniluonto, hyvinvoinnin tuottajana kurssin. Kurssin tavoitteena on oppia mm. kaupunkiluonnon erityispiirteet ja mahdollisuudet hyvinvoinnin tuottajana, tunnistaa luonnon hyvinvointivaikutukset ja ymmärtää niiden syntymekanismit, edistää asiakkaan hyvinvointia luonto- ja eläinavusteisin menetelmin.

Viikko aloitettiin tutustumisella Dodo ry:n toimintaan.

Ympäristöjärjestö Dodo ry on perustettu vuonna 1995. Toiminta tapahtuu Pasilan historiallisessa rautatiemiljöössä.

Ympäristöjärjestön toiminnasta meille kertoi Kirmo Kivelä. Dodo ry:n toiminnassa oleellinen asia on yhteisöllisyys ja ekologisuus. Tuottavuus ei ole pääasia vaan sosiaalisuus, vuorovaikutus, ymmärryksen kasvattaminen ruoan viljelyyn.

Kääntöpöytä on Dodon kaupunkiviljelypuutarha, kahvila, kasvihuone ja avoin kaupunkitila. Kääntöpöytä on toiminut vuodesta 2009.
Lisää Infoa toiminnasta saa kääntöpöytä.org, Dodo.org, ratapihavisio.fi, haarukanjalki.org

Tiistaina oli vuorossa kasvitentti 🤔 jonka jälkeen tutustuttiin Itämeren erityispiirteisiin.

Keskiviikkona lähdimme Harakan luonto kouluun, Harakan saarelle. Saarelle pääsee yhteysveneellä Kaivopuiston rannasta.

Harakan saaresta ja sen toiminnasta meille kertoi Asta Ekman, kemisti sekä meitä opastamassa oli opiskelija Metropoliasta. Pääsimme tekemään merivesitutkimusta ottamistamme vesi näytteistä sekä näimme miten näkösyvyys mitataan.

Näkösyvyyden mittausta

Merivedestä mittasimme pitoisuuksia. Paljonko löytyy fosfaatteja, nitraatteja, nitriittejä tai ammoniumia. Osa ehti myös tutkimaan veden kovuutta.

Erilaisia tutkimusapulaisen työtehtäviä tehneenä oli erittäin mielenkiintoinen päivä. Pääsi herättelemään pientä tutkijaa itsessään 👏

Tutustuimme alueeseen ja tyynylaavaa löytyi lähikalliolta.

Akvaarioissa on nähtävillä rantojemme tyypillisimpiä leviä, äyriäisiä, simpukoita ja kotiloita sekä kaloja.

Kasemattikellarissa pääsee ihastelemaan Meren sisäiset maisemat -näyttelyn ihania kuvia meduusoista ja vedenalisesta maailmasta.

Viikon päätteeksi lähdimme tutustumaan Viikkiin, Lammassaareen ja Vanhankaupunginlahden kulttuurimaisemaan ja aidanrakennukseen.

Itselle molemmat olivat tuttuja paikkoja mutta aina niistä jotain uutta löytää.

Staran työntekijät näyttivät meille aidanrakennuksen perusteet ja pääsimme jokainen käytännössä tekemään aidanrakennuksen eri vaiheita.

Nautimme lounaan lintulavalla lintuja seuraten.

Lintutornilla pääsimme kiikaroimaan alueen lintuja.

Taas on monta luontokokemusta rikkaampi 💖

Benkkuilua Vko 36

Tiistaina 4.9.2018 oli vuorossa lähtö luokan ensimmäiselle yön yli retkelle aikomuksena viettää tulevat kaksi yötä saarella, 4. - 6.9. Koululta lähdimme linja-autolla kohti Bengtsårin leirisaarta.

Bengtsårin leirisaari sijaitsee Hankoniemen pohjoispuolella noin 120 kilometriä Helsingistä. Leirisaari on upea alue jonne mahtuu monenlaista toimintaa. Ensimmäiset asukkaat Benkussa elivät kalastaen ja hylkeitä pyytäen. Sen jälkeen maanviljelys ja karjanhoito antoivat elannon saaren asukkaille. Vuonna 1908 Bengtsårin kylä ostettiin Helsingin kaupungille. Sinne perustettiin pahatapaisten lasten turvakoti. Aluksi se toimi kasvatuslaitoksena ja myöhemmin ruotsinkielisten poikien koulukotina. Leiritoiminta alkoi sodan jälkeen vuonna 1945.

Leirisaari täytti 70 vuotta 7.8.2018.

Saareen siirryttiin veneillä. Toiset menivät ryhmissä veneillä minä pääsin ohjaajan kanssa viemään meidän matkatavaramme saareen. 

Aluksi leiriydyimme ja söimme lounasta. Sitten oli vuorossa saareen tutustuminen.

Päivien ohjelmaan kuului mm. työpajoja, kanottimelontaa, ufoseikkailua, saunomista. Innokkaimmat leiriläiset pulahtivat uimaan sekä tietysti tutustuimme toisiimme.

Kyllä oli upeat maisemat Näköalakalliolla 😍👌 Saaren läpi halkoo metsätie, joka kiertää melkein koko saaren näyttävimmät luonto paikat.

Lähdimme osan kanssa veneellä tutustumaan metsän raivauksen eri työvaiheisiin laavulle.

Ufoseikkailussa päästiin ratkaisemaan erilaisia mysteerejä.

Auringonlaskua ihastelemassa

Ensimäinen retkipäivä päättyi ja yön vietin ulkona telttaillen.

Hyvin nukutun yön jälkeen tutustuimme eri suotyyppeihin ja niiden kasveihin.

Tutustuimme perinnemaisemaan ja sen hoitamiseen, niittämiseen.

Luonnossa voi törmätä mitä erilaisimpiin eläimiin. Nyt oli vuorossa aika kookas hämis.

Paljon löytyi lajilistan kasveja. Kuvassa oravanmarjan lehti.

Päätalossa sijaitsi saaren uudelleen remontoitu keittiö ja ruokailu tilat. Seinässä on muistoja sodasta.

Paljon upeita kuvia jäi muistoksi reissusta. Tässä vain murto-osa mutta toivottavasti edes osan tunnelmista sain välitettyä? 🤔

Reissussa on kiva olla mutta kotiin lähdön aika koittaa aina. Säät suosi meitä, onnellisia. Seuraavaa retkeä odottaen 🙏